Pohjoismainen somalialaisten kokous keräsi laajan ja kirjavan osallistujajoukon Espoon Hanasaareen

Suomen, Ruotsin ja Norjan somalialaisten kattoliittojen yhteinen seminaari Espoon Hanasaaressa 20.-21.10.2014 keräsi noin 100 hengen osallistujajoukon. Tutkijoiden, viranomaisten ja järjestöaktiivien lisäksi tilaisuuteen osallistuivat sekä Suomen että Somalian ulkoministerit, jotka keskustelivat maiden kahdenvälisistä suhteista. Kulttuurista, kielestä, identiteetistä ja nuorten radikalisoitumisen kaltaisista ajankohtaisista aiheista keskusteltiin niin ikään vilkkaasti.

paneeli201014

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja painotti puheessaan erityisesti sitä, että pelkkä kansainvälinen apu – johon muiden muassa Suomi toki on sitoutunut – ei ratkaise uuden Somalian kohtaloa vaan somalialaisten itsensä on otettava vastuu valtionsa rakentamisesta ja prosessiin on otettava mukaan kaikki kansanryhmät, erityisesti naiset ja nuoret sekä eri vähemmistöt. Demokratia ei tarkoita pelkästään enemmistöpäätöksiä vaan sitä, että eri ryhmät otetaan mukaan ja tehdään yhteistyötä, Tuomioja muistutti.

Somalian varaulkoministeri Mahat Mohamed Salat kävi puheessaan läpi pitkän listan prosesseja, joita Somaliassa on käynnissä; liitovaltion rakentaminen, perustuslakiäänestyksen valmistelu ja presidentinvaalit 2016, oikeuslaitoksen rakentaminen, verotussysteemin valmistelu sekä koulutussektorin uudistaminen.  Pelkästään taistelu terrorismia vastaan ei takaa vakautta maassa. Salat kertoi myöhemmin haastattelussa Somaliliiton toimistolla, että kolme tärkeintä prioriteettia monista muutosprosesseista ovat turvallisuus, maan oikeusjärjestelmän sekä talouskehityksen vahvistaminen.

Varaulkoministeri Mahat Salad eduskunnassa tapaamassa kansanedustaja, ex-kehitysyhteistyöministeri Pekka Haavistoa. Kuva: Warsan media

Varaulkoministeri Mahat Salad eduskunnassa tapaamassa kansanedustaja, ex-kehitysyhteistyöministeri Pekka Haavistoa. Kuva: Warsan media

Nuorten kannalta työpaikkojen luominen on Somalian hallituksen pyrinnöistä yksi olennaisimpia. Sisällissodan aikana valtiolla ei ollut roolia koulutuksen tarjoajana vaan koulutus oli yksityisten toimijoiden varassa, mutta turvallisuustilanteen kohennuttua Mogadishussa on jälleen alkanut toimia julkisin varoin rahoitettu kansallinen yliopisto.

Seminaarissa käytiin läpi laaja katsaus Somalian kieleen, arkkitehtuuriin, elinkeinoihin ja Pohjoismaiden somalialaisten järjestötoimintaan

Tapahtuman päätteeksi suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset osallistujat kertoivat päätavoitteinaan olevan yhteinen toiminta mm. seuraavilla alueilla: somalialaisen identiteetin ja yhteiskuntaan integroitumisen tukeminen Pohjoismaissa sekä demokraattisen ja ihmisoikeuksia kunnioittavan Somalian jälleenrakennukseen osallistuminen. Lisäksi verkosto pyrkii tukemaan tutkimusta sekä liiketoimintaa suunnittelemalla pohjoismais-somalialaista kauppakamaria. Verkoston tulevan toiminnan käytännön organisoinnista vastaa tekninen komitea, jonka jäseniksi on valittu jokaisesta maasta kaksi henkilöä kumpaakin sukupuolta.

Seminaarin avauskeskusteluissa todettiin, että diasporan sijaan pitäisi puhua diasporista monikkomuodossa. Yhteisö on hyvin monimuotoinen ja mm. eri sukupolvien välillä on suuria eroja suhtautumisessa lähtömaahan. Vanhempien ongelmana saattaa olla koulutuksen ja tarvittavien taitojen puute, uudessa kotimaassa kasvaneiden lasten taas on vaikea ymmärtää Somalian tapahtumia. Ne saattavat herättää nuorissa pelkoa tai välinpitämättömyyttä tyyliin “siellähän vain soditaan”.

Maahanmuuttajien kohtaamissa ongelmissa eri Pohjoismaissa on sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi Ruotsissa asuvat kokevat erityiseksi ongelmaksi asuinalueiden segregaation eli sen, että ulkomaalaiset keskittyvät tietyille alueille. “Noin 90 prosenttia Tukholman somalialaisista asuu vain kahdella alueella”, Ruotsin edustaja valottaa tilannetta. Suomessa ainakin Helsingin kaupunki on noudattanut sekoittavaa asumispolitiikkaa eli asuinalueille sijoitetaan sekä erilaisia omistusasuntoja että vuokra-asuntoja nimenomaan liiallisen segregaation välttämiseksi.

Sukupuolten välinen tasa-arvo olikin asia, johon palattiin seminaarin puheenvuoroissa yhä uudelleen sekä suomalaisten että somalialaisten puhujien toimesta. Suomen ulkoministeri Tuomioja sanoi pitävänsä sukupuolten tasa-arvoa yhtenä merkittävimmistä syistä siihen, että Suomi on eräässä listauksessa rankattu maailman vähiten epäonnistuneeksi valtioksi. Seminaarissa Norjan somaliliittoa edustanut Safia Abdi Haase on aiemmin tänä vuonna vastaanottanut yhden uuden kotimaansa merkittävimmistä kansallisista palkinnoista kunnianosoituksena työstään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukuelinten silpomista vastaan.

Seminaarin päätteeksi päätettiin pysyvästä yhteistyöverkostosta Pohjoismaiden somalialaisten kesken. Tavoitteena on sekä edistää integraatiota Pohjoismaissa että tukea jälleenrakennusta Somaliassa. Kuva: Warsan media

Seminaarin päätteeksi päätettiin pysyvästä yhteistyöverkostosta Pohjoismaiden somalialaisten kesken. Tavoitteena on sekä edistää integraatiota Pohjoismaissa että tukea jälleenrakennusta Somaliassa. Kuva: Warsan media

Vaikka somalialaisten maahanmuuttajien työllistyminen on ollut Pohjoismaissa vaikeaa, kokouksen osallistujien kirjo osoitti Pohjoismaihin asettuneiden somalialaisten toimivan hyvin monilla eri aloilla. Mukana oli opettajia, tutkijoita, kulttuuri- ja mediapersoonia, kaupan ja logistiikan palveluksessa olevia sekä eri alojen opiskelijoita. Somalialaisten joukossa on myös yksityisyrittäjiä, vaikka Suomessa yrittäjien määrä on toistaiseksi pieni. Poliiseja kaivattaisiin erityisesti lisää eri vähemmistöistä, kävi ilmi Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnan yksikköä edustaneiden Teemu Metsäpellon ja Pekka Hätösen puheenvuoroista. He kertoivat somalialaisnuorten purskahtaneen nauruun, kun heille ehdottaa ammattivaihtoehdoksi poliisia.

Metsäpelto kertoi nuorten radikalisoitumista koskevassa alustuksessaan, että suhteet etnisiin vähemmistöihin ovat rakentuneet aiempaa paremmiksi mm. parantuneen koulutuksen myötä ja poliisiin luotetaan. “Jos annat jotakin faktoihin perustuvaa, koetaan että poliisiin voi luottaa”, Metsäpelto totesi. Poliisi on läsnä internetissä, mikä on madaltanut kynnystä ottaa heihin yhteyttä. Myös Metsäpelto monien muiden puhujien tavoin korosti sitä, että vastuu nuorten radikalisoitumisen estämisestä jakaantuu monille tahoille; mukaan nuorten tueksi tulee saada perheet, moskeijat, koulut ja viranomaiset. “Uussuomalaisen pitää tuntea, että hän on tasavertainen yhteiskunnan jäsen, jolla on tulevaisuus ja tarkoitus elämälle”.

Somaliassa aiemmin opettajana työskennellyt, nyt seitsemän vuotta Ruotsissa asunut, muun muassa opettajan ja museoaktivistin töitä tekevä Abdi-Noor Haji ihmetteli, kuinka nuoret radikalisoituvat myös Pohjoismaiden kaltaisissa yhteiskunnissa, joissa kaikki rakenteet ovat olemassa. Somaliassa ajateltiin, että radikalisoituminen johtuu siitä, ettei hajonnut valtio anna ihmiselle turvaa. Hän arvelee, että maasta muuton prosessissa on myös menetetty jotakin oleellista, kuten perheiden yhtenäisyys.  Alustuksensa lopuksi hän kehotti kommentoijia ottamaan oppia esimerkiksi Norjassa asuvan Safia Abdi Haasen kaltaisista ihmisistä, jotka ovat uudessa kotimaassaan tehneet itsensä ja yhteisönsä näkyviksi ja taistelleet rasismiakin vastaan.

Kansalaisjärjestöjen perustajina somalialaiset ovat myös kunnostautuneet. Abdifatah Ahmed Norjan SPIN-kattoliitosta kertoo, että pelkästään Oslon alueella somalialaisilla on peräti sata erilaista yhdistystä, joille SPIN on perustettu kattoliitoksi. Määrä on jopa enemmän kuin Suomessa. Syyksi osallistujat arvelivat sitä, että ensimmäinen maahanmuuttajapolvi on kokenut sopeutumisen Pohjoismaihin varsin vaikeaksi ja järjestöjä on syntynyt integraatiota helpottamaan. Somalialaista järjestökenttää Suomessa tutkinut tohtori Päivi Pirkkalainen Jyväskylän yliopistosta puhuu noin 40 aktiivisesti toimivasta yhdistyksestä, joilla on aktiivista kehitysyhteistyötoimintaa Somaliassa, Suomeen integroitumiseen tähtäävää toimintaa tai molempia.