Blogisarja: Somalian kansantarinat osa 1

Tässä blogisarjassa tutustutaan somalialaisiin kansantarinoihin. Tekstit ovat suomennettuja kirjasta Faaliyihii la bilkeyday, Sheekaxariirooyin Somaaliyeed / A Soothsayer Tested, Somali Folktales, jonka on kirjoittanut ja kääntänyt englanniksi G.L.Kapchits. Kirjaa voi lainata ainakin Helsingin kirjastosta.

Somalialaisissa kansantarinoissa keskiössä ovat opetukset ja viisaudet. Suullinen kertomaperinne on vahva Somaliassa ja vain pieni osa kansantarinoista on kirjoitetussa muodossa. Sadut eivät ole tarkoitettuja vain lapsille, vaan tarinat ovat suosittuja myös aikuisten keskuudessa, sillä tarinamuodossa kerrottu viesti ei ole kuulijalle liian suoraviivaista tai räikeää.

Satujen kautta pyritään välittämään eteenpäin myös moraalisia oppeja. Yhteisöllisyys on somalialaisten keskuudessa itsestäänselvyys ja tarinankerrontakin tähtää osittain siihen, että yhteisö muodostaa yhteiset säännöt, joita kaikki noudattavat. Sosiaalinen eriarvoisuus, ystävyyssuhteiden kunnioitus ja rohkeus ovat myös teemoja, jotka nousevat esille somalitarinoissa.

Kilpikonnan kuori

Muinaisina aikoina kilpikonnalla ei ollut kuorta. Eräänä iltana sakaali saapui kilpikonnan luo ja sanoi:

 

”Pedot ovat pitäneet kokouksen ja he ovat päättäneet, että aamunkoitteessa perheeni syö sinut.”

”Oliko Allah läsnä kokouksessa, jossa käännyitte minua vastaan?” kysyi kilpikonna.

”Ei!” sanoi sakaali.

”Sitten mitään ei tule tapahtumaan.” sanoi kilpikonna.

 

Aamunkoitteessa sakaalit tulivat kilpikonnan luo ja näkivät, että iso kuori oli suojannut kilpikonnan vartalon.

Ensimmäisessä tarinassa opetus kerrotaan eläinsadun kautta. Kilpikonnalla on vahva usko Allahiin, jonka se uskoo auttavan hänet pulasta. Luottamus Kilpikonnalla on vahva, kun taas Sakaali ei usko Allahiin, vaan ajattelee saavansa helpon aamiaisen Kilpikonnasta. Aamulla Kilpikonnalle oli kasvanut vahva kuori, jota Sakaalit eivät pysty rikkomaan ja näin usko Allahiin toi Kilpikonnalle turvaa.

Vain pikkusormi on jäljellä

Arraweelolla oli tapana kylpeä kaivossa. Tämä kaivo oli ainoa maassa ja ihmiset tulivat hyvin syrjäisiltä alueilta juomaan kaivon vettä ja juottamaan heidän karjaansa. Arraweelolla oli tapana istua kaivossa useita päiviä.

 

Eräänä päivänä joukko ihmisiä saapui kaivolle kamelikaravaaninsa kanssa. Kamelit eivät olleet juoneet 90:een päivään. Samaan aikaan Arraweelo oli kylpemässä, joten ihmiset istuivat kaivon viereen odottamaan. Useita päiviä kului, mutta Arraweelo vain istui kylvyssä, joten ihmiset sanoivat hänelle:

 

”Ei mene enää kauaa, että kamelimme kuolevat – anna meidän juottaa ne!”

”Olen kohta valmis – vain pikkusormi on jäljellä.” vastasi kuningatar.

 

Mutta kun hän pesi pikkusormeaan, moni kameleista kuoli janoon.

Tarinan opetus on selkeä ja suoraviivainen. Kuningatar Arraweelo oli pikkumainen ja itsekäs. Muut ihmiset silti kunnioittivat häntä ja hoputtivat kuningatarta vasta äärimmäisen hädän hetkellä. Kuningatar ei kuitenkaan välittänyt pyynnöistä, joten kamelit kuolivat janoon. Opetuksena tarinalla on: älä ole itsekäs, vaan ajattele aina yhteisösi parasta. Kameleista olisi saatu paljon hyötyjä yhteisölle, mutta koska ne menetettiin koko yhteisö joutui suurempaan pulaan.

Seuraavassa osassa tehdään vaikea valinta.

Kati, Suomen somalialaisten liiton tiedottaja


Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton virallista linjaa.

Hilma auttaa vammaisia ja pitkäaikaissairaita maahanmuuttajia

Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilma on STEA:n rahoituksella toimiva, voittoa tavoittamaton järjestö, joka neuvoo ja auttaa Suomessa asuvia, vammaisia ja pitkäaikaissairaita maahanmuuttajia. Suuri osa työstämme koostuu asiakasneuvonnasta, mutta toimintaan kuuluu paljon muutakin. Asiakasneuvonnan lisäksi Hilma tekee aktiivisesti verkosto- ja yhteistyötä eri tahojen kanssa, mm. korkeakoulujen kanssa. Yhteistyön tuloksena voi syntyä esimerkiksi opiskelijoiden tuottamia lopputöitä.

Joulukuussa 2016 Laurean ammattikorkeakoulusta valmistunut Jenny Starck teki Hilmalle opinnäytetyön englanniksi aiheesta “Somalian families’ views on disabled children and Finnish health care services”. Opinnäytetyön voi lukea osoitteesta: https://www.theseus.fi/handle/10024/120307

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella Suomessa asuvien somalitaustaisten vanhempien kokemuksia heidän erityislapsensa hoidosta ja kuntoutuksesta Suomen terveydenhuollossa ja löytää mahdollisia kehittämisideoita hoito- ja kuntoutuspalveluihin. Lisäksi opinnäytetyössä selvitettiin somalivanhempien kokemuksia kulttuuristen näkökohtien huomioimisesta Suomen terveydenhuollossa sekä sitä, mitä vammaisuudesta ajatellaan somalikulttuurissa. Opinnäytetyöhön haastateltiin neljää vanhempaa, joilla on erityistä tukea tarvitseva lapsi. Tuloksia lukiessa onkin hyvä huomioida, että kyseessä on tapaustutkimus.

Tutkimustulokset osoittivat, että Suomessa asuvat somalitaustaiset vanhemmat kokevat Suomen terveydenhuollon palvelut erittäin hyväksi ja henkilökunnan ammattitaitoiseksi. Heidän mielestä terveydenhuollon henkilökunta on kunnioittanut kulttuuria ja tulkkeja on käytetty aina tarvittaessa.

Vaikka tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokevat vammaisten lastensa terveyspalvelut hyviksi, myös kehittämisehdotuksia nousi esiin. Vanhemmat tuovat esiin kaipaavansa enemmän, erityisesti suullista, tiedotusta mm. Suomen terveydenhuollosta sekä erilaisista lasten kehitykseen liittyvistä pulmista ja niiden hoitomahdollisuuksista. Tutkimusta tehdessä ja haastatteluista on myös tullut esiin kuinka vammaisuus koetaan hyvin häpeälliseksi ja arkaluontoiseksi asiaksi somalikulttuurissa.

Vammaisuuden tuoma häpeä on asia, jota kohtaamme myös asiakastyössämme Hilmalla, oli kyseessä sitten somali- tai muun taustaiset asiakkaat. Eriävät vammaiskäsitykset ja tiedon puute voivat tuoda oman haasteensa asiakastapaamisessa silloin, jos esimerkiksi käydään läpi erilaisia vaihtoehtoja itsenäisen elämisen mahdollistamiseksi ja arjen helpottamiseksi. Tämän kaltaiset opinnäytetyöt ovat tärkeä lisä työmme kautta kertyneeseen tietoon ja kokemukseen siitä, millaisena osa asiakkaistamme voi vammaisuuden kokea ja minkä takia. Yhdistetyn tiedon ja kokemuksen avulla pystymme kehittämään asiakaspalveluamme sekä tiedotustapaamme asiakkaillemme sopivammaksi sekä vähentämään vammaisuuden stigmaa.

Eeva Airikkala, Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus Hilman koordinaattori


Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton virallista linjaa.

Kesätyöseteli

Kesätyöseteli on useimmiten nuorille tarkoitettu kesätyötuki. Kesätyösetelin tarkoitus on se, että kunta maksaa työntekijän palkan. Kesätyösetelin arvo vaihtelee riippuen paikkakunnasta. Vantaalla setelin arvo on 400 euroa. Niitä on rajallinen määrä, ja niitä myönnetään hakemuksen saapumisjärjestyksen mukaisesti. Helsingissä setelin arvo on 300 euroa. Seteleitä on jaossa iso määrä. Porvoossa setelin arvo on 250 euroa.

Kesätyöseteliä voi kysyä koululta. Jos haluaisi sellaisen, pitäisi kysyä oppilasohjaajalta. Kesätyöseteliä voi käyttää vain kerran kesän aikana.

Kesätyösetelillä pääsee töihin

  • yrityksiin
  • yhdistyksiin
  • järjestöihin
  • säätiöihin
  • seuroihin

Sillä ei pääse töihin

  • kaupungille
  • kunnalle
  • valtiolle
  • yksityishenkilölle

”Hei! Minun nimeni on Mohamed. Haettuani kesätöitä haluamaani työpaikkaan, minulta pyydettiin kesätyöseteliä. Minä en tiennyt mikä se oli silloin, ja minulle kerrottiin, että sellaisen voisi saada oman koulunsa oppilasohjaajalta. Seuraavana päivänä menin koulun ruokavälitunnin aikana pyytämään kesätyöseteliä opolta. Hän ei edes kysellyt kysymyksiä. Hän antoi lomakkeen, ja toivotti onnea työn suhteen. Minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa kesätyösetelistä. Se on aika kätevä.”

”Moi! Minun nimeni on Mahad. Kuulin tästä työpaikasta minun äidiltäni. Minulle sanottiin että jos minulla olisi kesätyöseteli, minä saisin työpaikan. Menin pyytämään kouluni oppilasohjaajalta lomaketta. Menin takaisin työpaikalle lomakkeen kanssa ja sain työpaikan. Minun mielestäni kesätyösetelit ovat erittäin hyödyllisiä. Niillä saa helpommin työpaikan. ”

Kirjoittajat ovat 9-luokkalaisia poikia, jotka olivat liitolla kesätöissä.


Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton virallista linjaa.

”Olen todella kiitollinen Suomelle”

Rita Kostamasta tuli pakolainen, kun hänen synnyinmaassaan Ruandassa alkoi kansanmurha. Suomen pakolaiskiintiöön pääseminen palautti hänen uskonsa elämään.

Rita Kostama

”Monet pakolaiset joutuvat myymään koko omaisuutensa, jättämään perheensä ja lähtemään vaaralliseen matkaan esimerkiksi Välimeren ylitykseen salakuljettajien avulla saadakseen turvallisemman paikan elää.

Oma elämäni pakolaisena oli ahdistavaa. Nuorena tyttönä ja ilman vanhempiani jouduin elämään monessa maassa epävarmuudessa ja pelossa, rahattomana ja paperittomana neljä vuotta vailla tietoa tulevaisuudesta. Minun piti vain odottaa ja odottaa, sillä en tiennyt yhtään, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Välillä minusta tuntui, etten ole mitään. Että minulla ei ole edes oikeutta elää. Oli surullista, kun yritin monesti saada virallista pakolaisstatusta, mutta tuntui, että vain muut ympärillä saivat sen.

Sinä päivänä, kun kuulin pääseväni Suomeen, tuntui ensin epätodellisen mahtavalta! Oli henkisestikin valtavan tärkeää, että minut tunnustettiin ja että saisin nyt uuden turvallisen kotimaan. Tuntui, että sain elämäni takaisin.

Suomeen pääseminen merkitsi minulle mahdollisuutta uuden elämän aloittamiseen. Suomesta tulikin minulle hyvä kotimaa, missä sain jälleen tuntea olevani turvassa. Vihdoin toivoni koulutuksen jatkamiseen ja uran luomiseen palasi.

Suomessa sain koulutuksen, työpaikan, perustin perheen ja lopulta oman yrityksen. Sittemmin minusta on tullut jopa kaupunginvaltuutettu. Olen todella kiitollinen Suomelle.

Pakolaiskiintiön nostaminen antaisi monille hädässä oleville pakolaisille mahdollisuuden tulla Suomeen turvallisesti. Samalla se vähentäisi pakolaisten joutumista salakuljettajien ja ihmiskaupan uhreiksi.”

Rita Kostama
yrittäjä, kaupunginvaltuutettu, vuoden pakolaisnainen 2016


Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton virallista linjaa.
Kirjoitus on julkaistu myös muualla.