Kesätyöseteli

Kesätyöseteli on useimmiten nuorille tarkoitettu kesätyötuki. Kesätyösetelin tarkoitus on se, että kunta maksaa työntekijän palkan. Kesätyösetelin arvo vaihtelee riippuen paikkakunnasta. Vantaalla setelin arvo on 400 euroa. Niitä on rajallinen määrä, ja niitä myönnetään hakemuksen saapumisjärjestyksen mukaisesti. Helsingissä setelin arvo on 300 euroa. Seteleitä on jaossa iso määrä. Porvoossa setelin arvo on 250 euroa.

Kesätyöseteliä voi kysyä koululta. Jos haluaisi sellaisen, pitäisi kysyä oppilasohjaajalta. Kesätyöseteliä voi käyttää vain kerran kesän aikana.

Kesätyösetelillä pääsee töihin

  • yrityksiin
  • yhdistyksiin
  • järjestöihin
  • säätiöihin
  • seuroihin

Sillä ei pääse töihin

  • kaupungille
  • kunnalle
  • valtiolle
  • yksityishenkilölle

”Hei! Minun nimeni on Mohamed. Haettuani kesätöitä haluamaani työpaikkaan, minulta pyydettiin kesätyöseteliä. Minä en tiennyt mikä se oli silloin, ja minulle kerrottiin, että sellaisen voisi saada oman koulunsa oppilasohjaajalta. Seuraavana päivänä menin koulun ruokavälitunnin aikana pyytämään kesätyöseteliä opolta. Hän ei edes kysellyt kysymyksiä. Hän antoi lomakkeen, ja toivotti onnea työn suhteen. Minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa kesätyösetelistä. Se on aika kätevä.”

”Moi! Minun nimeni on Mahad. Kuulin tästä työpaikasta minun äidiltäni. Minulle sanottiin että jos minulla olisi kesätyöseteli, minä saisin työpaikan. Menin pyytämään kouluni oppilasohjaajalta lomaketta. Menin takaisin työpaikalle lomakkeen kanssa ja sain työpaikan. Minun mielestäni kesätyösetelit ovat erittäin hyödyllisiä. Niillä saa helpommin työpaikan. ”

Kirjoittajat ovat 9-luokkalaisia poikia, jotka olivat liitolla kesätöissä.


Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton virallista linjaa.

”Olen todella kiitollinen Suomelle”

Rita Kostamasta tuli pakolainen, kun hänen synnyinmaassaan Ruandassa alkoi kansanmurha. Suomen pakolaiskiintiöön pääseminen palautti hänen uskonsa elämään.

Rita Kostama

”Monet pakolaiset joutuvat myymään koko omaisuutensa, jättämään perheensä ja lähtemään vaaralliseen matkaan esimerkiksi Välimeren ylitykseen salakuljettajien avulla saadakseen turvallisemman paikan elää.

Oma elämäni pakolaisena oli ahdistavaa. Nuorena tyttönä ja ilman vanhempiani jouduin elämään monessa maassa epävarmuudessa ja pelossa, rahattomana ja paperittomana neljä vuotta vailla tietoa tulevaisuudesta. Minun piti vain odottaa ja odottaa, sillä en tiennyt yhtään, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Välillä minusta tuntui, etten ole mitään. Että minulla ei ole edes oikeutta elää. Oli surullista, kun yritin monesti saada virallista pakolaisstatusta, mutta tuntui, että vain muut ympärillä saivat sen.

Sinä päivänä, kun kuulin pääseväni Suomeen, tuntui ensin epätodellisen mahtavalta! Oli henkisestikin valtavan tärkeää, että minut tunnustettiin ja että saisin nyt uuden turvallisen kotimaan. Tuntui, että sain elämäni takaisin.

Suomeen pääseminen merkitsi minulle mahdollisuutta uuden elämän aloittamiseen. Suomesta tulikin minulle hyvä kotimaa, missä sain jälleen tuntea olevani turvassa. Vihdoin toivoni koulutuksen jatkamiseen ja uran luomiseen palasi.

Suomessa sain koulutuksen, työpaikan, perustin perheen ja lopulta oman yrityksen. Sittemmin minusta on tullut jopa kaupunginvaltuutettu. Olen todella kiitollinen Suomelle.

Pakolaiskiintiön nostaminen antaisi monille hädässä oleville pakolaisille mahdollisuuden tulla Suomeen turvallisesti. Samalla se vähentäisi pakolaisten joutumista salakuljettajien ja ihmiskaupan uhreiksi.”

Rita Kostama
yrittäjä, kaupunginvaltuutettu, vuoden pakolaisnainen 2016


Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton virallista linjaa.
Kirjoitus on julkaistu myös muualla.

Yhteisöllisen Helsingin rakentaminen on oleellista radikalisaation torjumisessa

Muslimeihin ja muihin vähemmistöryhmiin kohdistuneet ennakkoasenteet ovat muuttuneet Suomessa selkeästi kireämpään suuntaan. Myös suoranainen vihapuhe on lisääntynyt sosiaalisessa mediassa. Tämä yhdistettynä heikompaan sosio-ekonomiseen asemaan, voi lisätä radikalisoitumisen riskiä huomattavasti. Social och kommunal högskolanin raportin mukaan Suomesta ISIS:n riveihin lähtijöiden ainoa yhdistävä motivoiva tekijä on ollut rasismin ja islamofobian kokemus.

Onkin siis tärkeää, että vihapuheeseen ja rasismiin puututaan. Suoranainen rasismin ja vihapuheen vastustaminen ei kuitenkaan ole välttämättä rakentavin tapa vaikuttaa tähän. Esimerkiksi Sini Perhon tekemän tutkimuksen mukaan Joensuun skininuorten kesken suvaitsevaisuus koettiin ylhäältä päin määrättynä ideologiana, jota piti vastustaa. Toisaalta puuttuminen suoraan rasistisiin henkilöihin voi sataa heidän laariinsa ja lisätä heidän kannatustaan, kuten politiikan tutkija Niko Hatakka varoittaa. Tulisikin erottaa toisistaan arjen rasismi ja poliittisessa retoriikassa viljelty monitulkintainen puhe. N-sanan käyttöä ja selkeän rasistiseen kohteluun kadulla tai kaupan kassalla tulisi puuttua välittömästi vähintään osoittamalla tukensa rasistisen kohtelun uhrille. Netissä väittelyä selkeästi kantansa valinneen ja aktiivisen ”some –natsin” kanssa taas kannattaa välttää, hänen päänsä ei käänny, toisaalta Esa Henrik Holapan tapaus osoittaa, että näinkin voi käydä.

Yllämainittujen syiden takia nuorisoasiainkeskuksen SAFE STADI -hankkeessa on järjestetty työpajoja, joiden teemana ei ole vastustaa rasismia, vaan edistää yhdenvertaisuutta. Ja tämä tarkoittaa yhdenvertaisuutta kokonaisuudessaan eikä vain lain edessä. Tarkoituksena on edistää niitä asioita, jotka tuovat meitä yhteen, ei sitä mikä meitä erottaa. Helsingissä meitä yhdistää helsinkiläisyys, joka tarkoittaa, että helsinkiläisinä meillä on yhtäläiset oikeudet julkisiin palveluihin, tai ainakin pitäisi. Se tarkoittaa myös, että näemme toisemme yhdenvertaisina riippumatta edustamastamme uskonnosta, ihonväristä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai etnisestä taustasta. Rasismin vastustamisen sijaan pitäisikin lähteä rohkaisemaan ihmisiä tuomaan rohkeammin esille se, että enemmistö meistä näkee toisemme ensisijaisesti helsinkiläisinä, naapureina, työtovereina ja ennen kaikkea ihmisinä. Kun näemme toisemme näin, niin se myös lisää turvallisuutta, koska tuttua ihmistä emme pelkää.

Topias Suksi, Nuorisoasiainkeskuksen SAFE STADI -hankkeen projektikoordinaattori
Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton virallista linjaa.
Kirjoitus on julkaistu myös Safe Stadi -hankkeen blogissa.

Jatka lukemista →

Vieraskynä: Suomi voi olla osa ratkaisua

”Hädässä ystävä tunnetaan”, on sananlasku, joka löytynee jossain muodossa jokaisesta kielestä. Nykyään ajatuksen voisi kiteyttää myös valtioiden tasolla ”vaikeina aikoina ihmisoikeuksia kunnioittavat valtiot tunnetaan”.

Hädästä ja vaikeista päätöksistä on päättäjiltä ja uutisista kuultukin. Mistään ei ole lietsottu kuitenkaan yhtä paljon paniikkia kuin maailman pakolaistilanteesta. Milloin pakolaiset vyöryvät, virtaavat tai uhkaavat elämäntapaamme.

Kriisitunnelmissa usein unohtuu, että kyse on samanlaisista ihmisistä kuin mekin. Ja että tähänkin ongelmaan on ratkaisu, jonka osana me voimme olla.

On totta, että tämänhetkinen pakolaistilanne on historiallinen. Yli 21 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotimaansa pakolaisina. Tämä on kuitenkin vain 0,3 prosenttia maailman väestöstä. YK:n pakolaisjärjestön mukaan maailman pakolaisista vain 1,2 miljoonaa on kiireellisen sijoittamispaikan tarpeessa.

Ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa paetakseen sotaa ja vainoa, voitaisiin kansainvälisesti auttaa hyvinkin nopeasti. Pakolaiskiintiö on tarkoitettu auttamaan kaikkein haavoittuvaisimpia ryhmiä, kuten esimerkiksi kidutettuja ja perheitä. Se on hallittu ja turvallinen reitti kaikkein eniten apua tarvitseville. Muutamat valtiot ovatkin jo näyttäneet esimerkkiä nostamalla pakolaiskiintiöitään. Kanada on vastaanottanut vuoden sisään yli 33 000 Syyrian pakolaista, Norja nosti kiintiönsä 3120:een ja Ruotsi aikoo nostaa pakolaiskiintiönsä 5000:een.

Suomessa pakolaiskiintiötä ei ole nostettu, vaan päinvastoin laskettu 1050:stä 750:een. Ei, vaikka pääministeri Juha Sipilä, entinen sisäministeri ja nykyään valtiovarainministerinä toimiva Petteri Orpo sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen ovat lehtihaastatteluissa puhuneet korkeamman pakolaiskiintiön puolesta. Myös sisäministeri Paula Risikko on tunnustanut pakolaiskiintiön parhaaksi keinoksi auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia pakolaisia.

Nämä puheet on yleensä sidottu muun muassa siihen, että maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa laskee ja ”maahanmuutto saadaan hallintaan”. Näin on jo tapahtunut Suomessa. Vaikka Suomeen saapui syksyllä 2015 poikkeuksellisen paljon turvapaikanhakijoita, tänä vuonna määrä laskenut jotakuinkin 2000-luvun normaalitasolle.

Kaikista järkyttävintä ei ole edes se, että miljoonat ihmiset ovat joutuneet hylkäämään kotinsa ja tuntemansa elämän. Järkyttävintä on se, että vauraiden maiden olisi mahdollista tarjota huomattavasti nykyistä enemmän suojelua, mutta 86 prosenttia maailman pakolaisista on edelleen kehittyvissä maissa. Esimerkiksi väkiluvultaan Suomen kokoisessa Libanonissa on yli miljoona Syyrian pakolaista.

Suomessa ei ole pakolaiskriisiä. Nyt päättäjillä on mahdollisuus osoittaa, että Suomessa ei myöskään ole johtajuuskriisiä. Näytetään, että me välitämme. Moninkertaistetaan pakolaiskiintiö.

Sanni Myllyaho, Amnesty International – Suomen osasto.

Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton  virallista linjaa.


Twiittaa ministereille ja osoita, että #mevälitämme

”Hyvä @paularisikko, puolustetaan inhimillisyyttä ja nostetaan pakolaiskiintiötä nyt! Pystymme siihen. #mevälitämme”

”Hyvä @juhasipilä Suomi voi olla osa ratkaisua: moninkertaistetaan pakolaiskiintiö #mevälitämme”

”Hyvä @PetteriOrpo autetaan avun tarpeessa olevia: moninkertaistetaan pakolaiskiintiö. #mevälitämme”

”Hyvä @KaiMykkanen, lunastetaan puheet: autetaan hädänalaisimpia ja moninkertaistetaan pakolaiskiintiö! #mevälitämme”

Vieraskynä: Nuoruudesta kaikki irti!

En tiedä mitä olen tehnyt viimeiset vuodet! Tämä ajatus on ollut mielessäni jo pitkän aikaa. Vuodet tuntuvat kestävän vain pari kuukautta ja risat. Joskus katselen vanhoja YouTube videoita ja minusta tuntuu kuin ensimmäisestä katselukerrastani olisi vain hetki, mutta ohimennen huomaan, että latauspäivästä on jo kaksi vuotta. Oho!

Olen myös huomannut, että ystäväni jakavat saman tunteen. Moni meistä kokee, että heidän saavutuksensa eivät oikein riitä, että heidän olisi pitänyt tehdä enemmän ja paremmin. Oppia vaikka uusi kieli tai saada parempia numeroita. Joillakin tämä tuntemus on vain hetkellistä alakuloa, mutta toiset, kuten minä, kokevat jääneensä jostain paitsi. Nuorena onkin melko tavallista epäillä omia valintojaan ja tehdä virheitä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokapäiväinen sohvalla maleksiminen on ok. Meillä nuorilla itsellämme on se suurin vastuu omasta elämästämme. Se on meidän jokaisen oma tehtävä varmistaa, että teemme mitä haluamme ja olemme onnellisia. Itselle mieluisan tekemisen löytäminen on monesti todella yksinkertaista.

”Ei ole mitään tekemistä” − lopettakaa tämän hokeminen niin itsellenne kuin muillekin. Aina on jotain tekemistä ja aina voi itse keksiä jotain tehtävää. Nyt internetin aikana on todella epäuskottavaa, jos joku valittaa, ettei löydä mitään mieluisaa tehtävää.

Mieti ensimmäiseksi omia kiinnostuksen kohteitasi. Mistä sinä pidät? Voit siskoni tapaan pitää valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta ja päätyä bloggaajaksi. Minä itse olen aina halunnut olla yhteiskunnallisesti aktiivinen. Niinpä mietin, mitkä yhteiskunnalliset kysymykset ovat minulle tärkeitä. Maahanmuuttaja taustaisena nuorena minua on aina kiinnostanut itseni ja lähipiirini kokemat ongelmat. Sen jälkeen etsin itselleni paikan missä voisin olla mukana vaikuttamassa näihin kysymyksiin. Näin minä päädyin Suomen somalialaisten liitolle kirjoittamaan juuri tätä tekstiä. Samalla tapaa sinäkin voit päästä haastamaan ja toteuttamaan itseäsi.

En pysty korostamaan tarpeeksi paljon, kuinka tärkeää itsensä toteuttaminen, tavalla tai toisella, on nuorena. Kehotankin kaikkia teitä muistamaan, että on lukemattomia tapoja olla aktiivinen ja mukana maailman menossa. Niinpä olkaa rohkeita ja ottakaa nuoruudestanne kaikki irti!

Shifa

 

 

 

Shifa Abdi, suomensomalialainen nuori

Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton  virallista linjaa.