Somaliliiton seminaari lastensuojelusta 26.11: LASTENSUOJELU ON PALJON MUUTAKIN KUIN HUOSTAANOTTOJA

Asiantuntijapaneeli vastasi somalialaisvanhempien kysymyksiin. Kuvassa vasemmalta Maritta Pesonen, Mukhtar Abib, Eeva Tuovinen, Kaisa Nordberg ja Pekka Siipola.

Asiantuntijapaneeli vastasi somalialaisvanhempien kysymyksiin. Kuvassa vasemmalta Maritta Pesonen, Mukhtar Abib, Eeva Tuovinen, Kaisa Nordberg ja Pekka Siipola.

Suomen somaliliiton 26.11järjestämässä Lastensuojelu ja maahanmuuttajat -tilaisuudessa tavoitteena oli jakaa oikeaa tietoa lastensuojelun lainsäädännöstä ja prosessista, ajankohtaisista aiheista ja tilastoista sekä antaa mahdollisuus kysyä asiasta suoraan lastensuojelun johtavilta viranomaisilta. Suomensomalialaisia vanhempia tuli paikalle kulttuurikeskus Caisaan yli 50 ja osalla heistä oli myös omakohtaisia kokemuksia lastensuojelusta. Lastensuojelu ja maahanmuuttajat on kipeä aihe, joka vaatii vielä paljon tiedottamista ja keskustelua. Maahanmuuttajaperheissä saatetaan nähdä lastensuojelu pelkästään lasten huostaanottona lastensuojelulaitoksiin, vaikka alan ammattilaisten mukaan tämä on vain pieni osa lastensuojelua. Olipa kyse kantasuomalaisista tai maahanmuuttajista, ongelmatilanteita pyritään ratkaisemaan mahdollisimman pitkälle yhdessä perheen kanssa niin, että lapsi voi jatkaa elämäänsä oman perheen luona.

Somaliliiton varapuheenjohtaja Abdulrahman Abdi Rage kuvaili tilaisuuden alussa kasvatuskulttuurien eroja Suomessa ja Afrikassa, mikä tuo suuria haasteita sopeutumiselle. “Somaliassa periaatteena on, että koko kylä kasvattaa. Opettaja, naapurin täti, vahtimestari, rakennustyömies tai imaami ovat kuin sukulaisen asemassa  ja osallistuvat lasten kasvatukseen. Suomessa eletään kerrostalo- ja kaupunkielämää ja pitää pärjätä yksin”

Tilaisuuden avannut sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko korosti puheenvuorossaan sitä, että lastensuojelutoimia ohjaa Suomessa aina kaikkia maassa asuvia lapsia koskeva lastensuojelulaki ja että parannuksia lastensuojelun käytäntöihin työstetään ministeriössä aktiivisesti.

Lastensuojelua selvittänyt Toimiva lastensuojelu -työryhmä on tänä vuonna julkistanut yli 50 suosituksen listan toimenpiteistä, joista yksi liittyy nimenomaan maahanmuuttajaperheiden erityiskysymysten tarkempaan selvittämiseen. Raportti lopputuloksineen on parhaillaan ministeriön arvioitavana.

Maahanmuuttajaperheiden erityispiirteet ja –tarpeet pitää pyrkiä ottamaan huomioon, mutta tapaukset ovat hyvin haastavia.

”Oikeat vastaukset vaikeisiin tilanteisiin eivät löydy kirjoista vaan on lähdettävä aina kustakin tilanteesta ja pyrittävä vanhempien luottamuksen voittamiseen”, ministeri Risikko kuvaili.

Ministerikin totesi, että lapsen edun arvioiminen on erittäin haastava tehtävä, jossa eri osapuolten näkemykset lapsen edusta voivat olla hyvin erilaisia. Lapsen etu ei tarkoita sitä, että aina tehdään niin kuin lapsi tai vanhemmat haluavat, eikä lapsen mielipide aina ole sama asia kuin lapsen etu. Kaikessa lapsia koskevassa päätöksenteossa pitäisi kuitenkin kuulla myös lasta itseään, hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioon ottaen.

Perhepalvelujohtaja Maritta Pesonen Vantaan kaupungilta kertoi, ettei Suomessa tilastoida lastensuojelutapauksia erikseen etnisyyden mukaan eikä maahanmuuttajaperheiden asiakkuuksista siksi ole eksaktia tietoa. Arkipäivän kokemuksella lastensuojelun ammattilaiset osaavat kyllä sanoa, että maahanmuuttajien osuus on hienoisessa kasvussa. Suomensomalialaisten perheiden asiakkuudet sen sijaan eivät ole mitenkään erityisesti lisääntyneet. Lastensuojelua ohjaavista tärkeimmistä periaatteista yksi on lapsen kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen prosessissa.

Lastensuojelun prosessi selväksi

Maritta Pesonen kuvaili lastensuojelun prosessia selkeästi, mikä tulkattiin tilaisuudessa myös somalinkielelle. Lastensuojeluprosessi käynnistyy siitä, että jollakulla herää huoli lapsen hyvinvoinnista ja tämä henkilö tekee lastensuojeluilmoituksen viranomaisille. Ilmoituksen tekijä voi olla päiväkoti, koulu, naapuri tai sukulainen. Kyseessä voi olla koko perheen, toisen tai molempien vanhempien ongelma tai jokin lapsen omaan käyttäytymiseen liittyvä asia. Ihan jokainen ilmoitus, esimerkiksi yksittäinen näpistys, ei kuitenkaan johda selvittelyyn.

Ilmoituksen jälkeen sosiaalityöntekijä alkaa selvittää perheen kokonaistilannetta, minkä yhteydessä tulee kuulla kaikkia perheenjäseniä. Usein pelkästään tämä riittää parantamaan perheen tilannetta. Jos selvitys ei riitä, voidaan järjestää perheelle tai lapselle avohuollon toimenpiteitä tai paikka sijaishuollossa. Apua perheelle voidaan järjestää taloudellisen tuen, koulunkäyntiavun tai kunnan perhetyön kautta, jolloin perhetyöntekijä voi tulla kotiin auttamaan. Pääkaupunkiseudun kunnissa on myös somalialaistaustaisia, somalinkieltä puhuvia perhetyöntekijöitä. Jos nämäkään toimenpiteet eivät tilannetta paranna, voidaan alkaa harkita lapsen sijoittamista perheen ulkopuolelle. Tällöin tarkistetaan aina ensin, löytyykö perheen lähiverkostosta mahdollista sukulaisia, kummia, isovanhempia tai tuttavaperhettä, joka voisi lapsen ottaa huoltoon. Jos ei löydy, katsastetaan sijoitusta perhekotiin tai sijaisperheeseen. Lastensuojelulaitos on aina vasta viimeinen vaihtoehto, joka kuitenkin saattaa kummitella monien maahanmuuttajaperheiden kuvitelmissa synonyyminä lastensuojelulle. Pesonen toi myös esiin, ettei lastensuojelutyö ole pelkästään perheen ongelmien kaivelemista vaan siinä pyritään löytämään myös perheen voimavarat, joiden avulla ongelmatilanne voitaisiin selvittää perheen sisällä.

Myös Helsingin ja Espoon edustajat korjaavat lastensuojelusta vallitsevaa kuvitelmaa, jossa kyse on vain lasten huostaanotoista laitoksiin. Puolet asiakkuuksista Helsingissä päättyy lastensuojeluilmoituksiin ilman, että mihinkään huostaanottoihin jouduttaisiin.

Niinikään Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa työskentelevä somalialaistaustainen Mukhtar Abib kertoo, että hänen 20 vuotta jatkuneen työuransa johtava periaate on ollut turvata lasten mahdollisuus kasvaa kotona perheensä luona. Abibin erikoisalaa ovat rikoksiin syyllistyneet alle 18-vuotiaat ja häntä kuullaan yleensä kaikissa kaupungin lastensuojelunsomalialaisperheitä koskevissa tapauksissa.
”Huostaanotto on aina erittäin raskas prosessi ja meille somalialaisille voi olla lähes mahdotonta ajatella, että lapsi asuisi jossain muualla kuin kotona”. Abib totesi ja korosti huostaanoton viimesijaisuutta toimenpiteenä, vaikka myönsikin, että ylilyöntejä viranomaisten puolelta on joissain tapauksissa voinut tapahtua.

Järjestelmän vai perheiden hyväksi?

Tilaisuuden osallistujien joukossa oli myös niitä, joiden lapsia oli huostaan otettu ja vanhemmat kokivat, etteivät saaneet riittäviä perusteluja toimenpiteelle. Paikalla olevat asiantuntijat korostivat, että perustelut vanhemmille on huostaanottotilanteissa aina esitettävä ja perhettä tulisi tavata vaikka kymmenen kertaa, mikäli asian selvittäminen vanhemmille sitä vaatii.

Yleisökysymyksissä tuli myös esille eräs toinenkin lastensuojeluun liittyvä epäluulo: ”Tekevätkö viranomaiset lastensuojelun toimenpiteitä pitääkseen itsensä työllistettyinä viroissaan vai perheiden parhaaksi?”, yleisöstä kyseltiin. Vastauksena tähän viranomaiset kertovat työtilanteistaan; esimerkiksi Helsingissä yhdellä lastensuojelun työntekijällä on vastuullaan 30-40 lapsen asiat, Vantaalla luku on yli 90. ”Tässä tilanteessa meidän ei todellakaan tarvitse keksiä itsellemme lisää töitä”, viranomaiset vastasivat.

Tilaisuudessa muistutettiin myös siitä, että suomalaiseen oikeusturvaan kuuluu myös mahdollisuus hakea muutosta tai kannella viranomaisten päätöksistä tai toiminnasta, jos kokee kärsineensä vääryyttä. Yhteyttä voi ottaa kunnan sosiaaliasiamieheen, aluehallintovirastoon, eduskunnan oikeusasiamieheen tai oikeuskansleriin.

Vaikka lastensuojelu on kipeä asia sen kanssa henkilökohtaisesti tekemisiin joutuneille, kaikki tilaisuudessa esille tullut ei suinkaan ollut synkeää kertomaa. Ennaltaehkäisevä toiminta on iso osa lastensuojelua. Esimerkiksi Espoossa ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä tekevä Kaisa Nordberg kertoi muun muassa käynnistäneensä kaksi maahanmuuttajapoikien kerhoa, jonka jäsenet ovat innokkaita, taitavia ja taidoistaan ylpeitä leipureita. Aktiviteetti on lähtenyt poikien omasta aloitteesta.