Sisäministeriö asetti vuonna 2014 työryhmän selvittämään henkilökorttilakiin suunniteltuja muutoksia sekä edellytyksiä ulkomaalaisen henkilökortin myöntämiseen nykyisen lain ulkopuolelleen rajaamille väestönosillekin. Työryhmän toimikausi päättyi tämän vuoden kesäkuussa. Selvityksen pohjalta on valmisteltu hallitukselle luonnosehdotus hallituksen esitykseksi, joka on nyt edennyt lausuntokierrokselle.
Myös Suomen somalialaisten liitto tulee antamaan asiasta lausuntonsa, sillä toteutuessaan uusi laki helpottaisi Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla asuvan ulkomaalaistaustaisen väestön elämää huomattavasti mm. pankkipalveluiden osalta.
Voimassaoleva luottolaitoslaki ei määrittele verkkopankkitunnuksia peruspankkipalveluiksi ja yksi suurimpia käytännön ongelmia, joihin Suomen somalialaistaustainen väestö törmää, on verkkopankkitunnusten hankkimisen mahdottomuus.
Jokainen pankki on omaksunut linjauksen, jonka mukaan henkilöllisyysasiakirjaksi ei hyväksytä muukalaispassia. Muukalaispassi myönnetään henkilöille, joka on Suomesta saanut oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella (Ulkomaalaislaki 88 §) tai sellaiselle henkilölle, jolla ei ole voimassaolevaa matkustusasiakirjaa ja jolle oleskelulupa on myönnetty tilapäisen suojelun perusteella (51 §). Mikäli henkilöllä ei ole osoittaa lähtömaansa myöntämää matkustusasiakirjaa tai muita henkilöllisyystodistuksia, tulee muukalaispassiin merkintä siitä, ettei ”henkilöllisyyttä ole pystytty varmentamaan”. Tämä koskee ainakin puolta Suomessa myönnettyjä muukalaispasseja.
Erityisesti ongelma vaikuttaa Suomen somalialaistaustaiseen väestöön, joista suurimmalla osalla ei ole ollut keskushallinnon romahdettua liki 25 vuotta sitten mahdollisuutta hankkia lähtömaassaan matkustusdokumentteja. Maan tuosta saakka jatkuneen sisäisen sekasorron vuoksi kansainvälinen yhteisö on lisäksi kieltäytynyt tunnustamasta somalialaisia henkilöllisyysasiakirjoja.
Tilanne ei ole aina ollut Suomessa näin hankala: ainakin vuoteen 2009 saakka on niin tilin avaaminen kuin verkkopankkitunnusten hankkiminen onnistunut myös Suomen valtion myöntämällä muukalaispassilla, joka suurella osalla on ainut heiltä löytyvä virallinen henkilöllisyysasiakirja. Käytäntöjen tiukentaminen on ilmeisesti johdettavissa rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevan lainsäädännön kiristämiseen, mutta käytännön seuraukset ulottuvat niin laajalle, että se koetaan somalialaistaustaisen väestön keskuudessa jo kollektiiviseksi rangaistukseksi ja vain vahvistaa kokemusta siitä, kuinka he tuntevat olevansa toisen luokan kansalaisia.
Ihminen voi omata pysyvän oleskeluluvan Suomessa, käydä opiskella, hankkia tutkintoja, käydä töissä, maksaa veroja, olla äänioikeutettu kuntansa vaaleissa, olla niissä jopa ehdokkaana… mutta vain verkkopankkitunnusten kohdalla koetaan perustelluksi epäillä hänen henkilöllisyyttään?
Huoli rahanpesusta ja muusta rikollisesta rahaliikenteestä on luonnollisesti ymmärrettävää, samoin kuin tarve puuttua siihen. Tässä mittakaavassa se kuitenkin vaikeuttaa kohtuuttomasti maassa jo vuosia ellei peräti vuosikymmeniä eläneiden, täysin sivullisten ihmisten arkea ja elämää. Tilanne on ollut niin meidän kuin viranomaisten tiedossa ja pitkään ja asiaan olisi vihdoin syytä saada muutos.
Jo vuonna 2011 Sisäministeriö asetti työryhmän selvittämään mm.maassa jo asuvien ulkomaalaisten mahdollisuutta saada asiointiaan helpottava ulkomaalaisen henkilökortti. 2012 julkaistussa raportissa työryhmän suositus oli, että Suomen tulisi harkita ulkomaalaisen henkilökortin myöntämistä myös ulkomaalaisrekisteriin merkittyjen henkilöllisyystietojen perusteella niille oleskeluluvan saaneille ulkomaalaisille, joilla ei ole esittää kansallista, henkilöllisyyden osoittavaa luotettavaa asiakirjaa.
Myös etnisten suhteiden neuvottelukunta Etno, jossa Suomen somalialaisten liitto on toiminut sen perustamisesta lähtien, on kiinnittänyt huomiota ongelmaan ja katsonut, että olisi tarpeen käsitellä laajemmin väestörekisterimerkintöihin ja pankkiasiointiin liittyvää problematiikkaa. Myös vähemmistövaltuutettu on saanut yhteydenottoja ulkomaalaisten asiointiongelmien johdosta. Poliisihallitus jätti Sisäministeriön raporttiin eriävän mielipiteensä, mutta sisäministeriön poliisiosastoltakin myönnetään, että tilanne ehdottomasti vaatii korjausta.
Mihin kaikkeen tämä vaikuttaa?
Pysyvän oleskeluluvan Suomesta saaneille annetaan suomalainen sosiaaliturvatunnus. Niin ikään passit ovat biometrisiä, mikä tarkoittaa, että heidän henkilöllisyytensä ja elämänsä Suomessa on näiden perusteella varsin luotettavasti todennettavissa. Tästäkin huolimatta muukalaispassiin silti laitetaan merkintä ”henkilöllisyyttä ei ole pystytty varmistamaan” – käytäntö joka on edellä mainituista syistä koskettanut myös Somalian passin haltijoita.
Ainut keino, jolla muukalaispassin haltija pystyy verkkopankkitunnukset nykyään hankkimaan, on hankkia ajokortti tai hakea Suomen kansalaisuutta. Molemmissa tapauksissa henkilöllisyyden varmentaminen perustuu edellä mainittuihin tekijöihin eikä henkilöllä tuossakaan vaiheessa ole osoittaa muuta henkilöllisyysasiakirjaa kuin muukalaispassi. Ajokortti hyväksyttäisiin henkilöllisyysasiakirjaksi myös pankeissa, mutta sen hankkiminen on prosessi, jonka hinnakkuus tekee siitä suurelle osalle mahdottoman vaihtoehdon. Kansalaisuuden hakeminen on sekin pitkä, epävarma ja hinnakas toimenpide, joka monella kariutuu jo puutteelliseen kielitaitoon. Mm. näiden tekijöiden vuoksi vain noin puolella Suomessa asuvista, somalia äidinkielenään puhuvista henkilöistä on Suomen kansalaisuus (lukuun sisältyvät myös Suomessa syntynyt somalialaistaustainen väestö).
Verkkopankkitunnusten puuttumien vaikeuttaa ihmisen elämää nyky-Suomessa monella tapaa. Se vaikeuttaa laskujenmaksua ja muita pankkiasioiden hoitoa, joita varten verkkopankkitunnuksia omaamattoman henkilön täytyy jonottaa pankissa sen aukioloaikana. Tämän yhteensovittaminen opiskeluun tai päivätyöhön on erittäin vaikeaa. Myös erilaisten verkkomaksujen tekeminen netissä on usein mahdotonta: esimerkiksi Nordea vaatii korttimaksuissa maksutapahtuman vahvistamista verkkopankkitunnuksin. Maahanmuuttajataustaisen väestön kohdalla työllistyminen on kantaväestöä vaikeampaa ja yrittäjyys voisi monen kohdalla olla varteenotettavin vaihtoehto. Myös tästä niinkin perustavanlaatuinen ongelma kuin verkkopankkitunnusten epääminen tekee käytännössä mahdotonta.
Pankkiasioiden hoitamisen lisäksi se vaikeuttaa myös muita arjen asioiden hoitamista: niitä tarvitaan verkkotunnistautumiseen myös kaikessa viranomaisasioinnissa.
Sisäministeriön vuoden 2012 raporttikin toteaa käytännön asettavan ulkomaalaistaustaiset eriarvoiseen asemaan ja sitä pidetään kotoutumista hankaloittavana tekijänä.