Sisäministeriö on valmistellut luonnoksen hallituksen esitykseksi laeiksi ulkomaalaislain muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan tiukennettavaksi perheenyhdistämisen kriteereitä.
Erityistä huolta viime aikoina valmistelluissa lakimuutoksissa aiheuttavat kaavaillut kiristykset perheenyhdistämisprosessiin, millä olisi laajoja vaikutuksia edustamaamme väestönosaan. Koska perheenyhdistämisprosessin tiukentamisen seuraukset kohdistuvat näin laajassa mittakaavassa maahanmuuttajataustaiseen väestöön, on valitettavaa, ettei heitä ole otettu lausuntokierroksen kokoonpanoa mietittäessä huomioon.
Huomiomme kiinnitti valitettavasti myös retoriikka, jolla maahanmuuttajataustaista väestöä lakiesityksessä luonnehdittiin: lumeavioliittojen, maahantulovaatimusten kiertämisen, passiiviseksi oletetun tulonhankinnan ja ”maahantulohalukkuutta lisäävien vetovoimatekijöiden” käyttö luonnoksessa leimasi koko väestönosan ikävällä tavalla ja kuvasi heidät nimenomaan taloudellisena taakkana, sivuuttaen mm. koko viime vuosina kasvaneen maahanmuuton humanitaarisen aspektin.
Nyt valmisteilla oleva lakimuutos edellyttäisi perheenkokoajalta voimaantullessaan Suomen mittapuulla kohtuuttomaksi nousevaa toimeentulovaatimusta, joka tarkoittaisi, että esimerkiksi kansainvälisen suojelun kautta Suomeen tulleille ja pääosin pienipalkkaisille aloille työllistyville maahanmuuttajille ei perheenyhdistäminen enää olisi käytännössä edes mahdollista.
Pelkästään puolison Suomeen saaminen vaatisi 1700 euron (eli bruttona liki 2500 euron) nettotuloja. Huomautettakoon, että Suomessa tämä on akateemisesti koulutetun naisen keskipalkka. Kaksilapsisen perheen kohdalla nettotulovaatimus olisi jo 2600 euroa, eli bruttona noin 4000 euroa. Suomen keskiansion huomioon ottaen vaatimus on kohtuuton ja asettaa pienempää keskipalkkaa ansaitsevat naiset (ja etenkin maahanmuuttajataustaiset naiset) erityisen haavoittuvaiseen asemaan.
Perheenyhdistämisen ehtoja entisestään kiristämään pyrkivä lakimuutos loukkaa erinäisten, Suomenkin allekirjoittamien ihmisoikeussopimusten turvaamaa oikeutta perhe-elämään.
Voimaantullessaan muutos asettaisi myös syntyperäiset Suomen kansalaiset eriarvoiseen asemaan, sillä suuri osa heistäkään ei tulojensa perusteella yltäisi tulorajoihin eikä siten olisi oikeutettu heille tähän saakka taattuun perhe-elämän koskemattomuuteen.
Luonnos ei riittävästi huomioi sitä usein todettua tosiasiaa, että perhe on yksi kotoutumista vahvasti edistävä ja tukeva tekijä ja siten luonnoksen tavoitteet ovat myös ristiriidassa parasta aikaa valmisteilla olevan Valtion kotouttamisohjelman tavoitteiden kanssa.
Koko lausunnon voit lukea täältä.