Elokuun alkupuolella unkarilainen Veresegyhazin kaupunki täyttyi ahkerista nuorista pohtimassa naisten yrittäjyyttä. Suomen somalialaisten liiton ja unkarilaisen Tamaszpont MOPKA -järjestön järjestämä nuorisovaihto toi elämää noin 16 000 asukkaan kaupunkiin. Paikalla oli yhteensä 19 suomensomalialaista ja 19 unkarilaista nuorta naista, sekä ohjaajina liiton Jenni ja Marian, sekä vastaanottavan organisaation työntekijä Bruno.

Matka ei kuitenkaan alkanut Helsinki-Vantaan lentokentältä, vaan se alkoi jo vuodenvaihteessa. Tällöin joukko kiinnostuneita nuoria naisia kokoontui pohtimaan kuinka he haluaisivat toteuttaa nuorisovaihdon. Aiheeksi valikoitui yhteistuumin naiset ja yrittäjyys. Kumppaniksi valitsimme unkarilaisen nuorisojärjestön, joka oli toteuttanut aiemmin jo useamman vaihdon. Nuorten näkemä työ palkittiin toukokuussa, kun vaihdot hyväksyttiin. Lopulta lähdön koittaessa lentokentälle saapui joukko motivoituneita nuoria, ja varsinainen matka saattoi alkaa.

Kahdesta joukosta yksi

Ensimmäiset päivät Unkarissa koostuivat ryhmäytymisestä ja toisiin tutustumisesta. Alun ujostelut unohtuivat nopeasti, ja yhteinen sävel syntyi nopeasti. Ryhmäytymisharjoituksissa hyödynnettiin nuorisotyöstä tuttuja metodeja, leikittiin nimileikkejä ja pelattiin tuolileikkiä. Lisäksi jo ensimmäisenä kokonaisena päivänä alettiin hyödyntää nuorten innovatiivisuutta, kun nuoret suunnittelivat ja rakensivat insinöörimäisellä tarkkuudella kananmunille soveltuvat laskualustat.

Viikkoon sisältyi myös paljon kulttuurien välisiä kohtaamisia, sekä varsinaisessa ohjelmassa että myös ihmisten kohtaamisissa. Esimerkiksi eräässä harjoituksessa rakennettiin kaksi fiktiivistä ryhmää, joista kummallakin oli hyvin stereotyyppisiä piirteitä. Jo muutaman minuutin sisällä ehtivät vierailevat tutkimusmatkailijat muodostaa omia ennakkoluulojaan: ”Kulttuuri A on erittäin sulkeutunut ja suhtautuu pakkomielteisesti bisnekseen ja omenoihin! Ja kulttuuri B puolestaan halailevat paljon, eivät ole yhtään kiinnostuneita töistä ja puhuvat vain sukulaismiehistään”. Harjoituksen päätteeksi keskustelimme yhdessä ennakkoluuloista, ja kuinka yllättävän nopeasti ne muodostuvat. Tämän harjoituksen ulkopuolella kuitenkin oli ihanaa löytää meistä kaikista yhdistäviä tekijöitä, ja nähdä kuinka kaikki ovat ihmisiä kulttuurisista tai henkilökohtaisista eroista huolimatta.

Ei hupia ilman työtä

Itse aihetta pääsimme sivuamaan keksimällä omia yritysideoita ja käymällä niillä kauppaa. Mahtavia yritysideoita suorastaan tulvi, tuomariston mieliin ainakin jäivät vaatteiden sovittamiseen tarkoitettu sovellus ”Magic Mirror”, sekä kokonainen konsepti uudenlaisesta ravintolatilasta. Kyseessä oli kotoisa tila, jossa voi kokoontua, kokata tai tilata ruokaa juuri itsellesi sopivista ruoka-aineista. Kuinka mahtava idea erityisruokavaliota noudattaville! Ehkäpä joskus tulevaisuudessa näistä vielä kuullaan?

Pääsimme myös tapaamaan unkarilaisia naisia, jotka kertoivat meille omasta elämästään. Paikalla oli pitkään kotiäitinä ollut, ja myöhemmin oman järjestönsä perustanut nainen, tuomari, psykologi ja oman yrityksensä perustanut vyöhyketerapeutti. Valitettavasti eräs paikallinen kaupan alan yrittäjä perui tulonsa, mutta onneksi saimme kuitenkin kuulla neljän erilaisen naisen elämästä. Naiset jakoivat kokemuksiaan, ja etenkin perheen ja työn yhdistäminen puhututti nuoria. Asia ei kuitenkaan hätkäyttänyt kunnianhimoisia ja määrätietoisia nuoria, vaan totesimme yhdessä että onneksi ainakin Suomessa on hyvät mahdollisuudet yhdistää perhe-elämä ja ura.

Saimme myös mahdollisuuden käydä Budapestissä ihailemassa itäisen Euroopan Pariisin kauneutta. Nuoret jakaantuivat ryhmiin ja seikkailivat ympäri kaupunkia. Vaikka päivä olikin koko viikon kuumin, 38°C, ei se tunnelmaa latistanut! Unkarilaiset ryhmänvetäjät olivat suunnitelleet pienet tehtävät nuorille, jokaisen piti ottaa kymmenen kuvaa tietyillä teemoilla.

Kuuluisaksi hetkessä!

Meistä tuli pian kuuluisia pienessä kaupungissa. Kaupungin pormestari saapui tervehtimään meitä, sekä paikallinen TV-kanava teki meistä oman jutun. Kaduilla ihmiset hymyilivät ja vilkuttivat ystävällisesti. Jotkut paikalliset jopa pysäyttivät nuoremme, ja puhuivat leveästi hymyillen unkaria. Loppuviikosta jopa paikallinen leipomon ja jäätelöbaarin pitäjä kutsui meidät nauttimaan herkuista – täysin veloituksetta! Lisäksi meidät pyydettiin kutsuvieraina katsomaan unkarilasta perinnetanssia ja modernia irlantilaista tanssia yhdistelevää tanssiteatteriesitystä. Kuinka ystävällinen vastaanotto meillä olikaan!

Nyt edessä onkin seuraava tehtävä, sillä nuoret naiset pääsevät hiomaan alkuperäisiä suunnitelmia ja viimeistelemään lokakuun puolessa välissä tapahtuvan Suomen vaihdon ohjelmaa. Panokset ovat kovat, sillä tietenkinhän Unkarin vaihto tulee päihittää. Innostusta kuitenkin löytyy, ja kokemuksesta tulee varmasti mahtava kaikille!