Tässä blogisarjassa tutustutaan somalialaisiin kansantarinoihin. Tekstit ovat suomennettuja kirjasta Faaliyihii la bilkeyday, Sheekaxariirooyin Somaaliyeed / A Soothsayer Tested, Somali Folktales, jonka on kirjoittanut ja kääntänyt englanniksi G.L.Kapchits. Kirjaa voi lainata ainakin Helsingin kirjastosta.

Somalialaisissa kansantarinoissa keskiössä ovat opetukset ja viisaudet. Suullinen kertomaperinne on vahva Somaliassa ja vain pieni osa kansantarinoista on kirjoitetussa muodossa. Sadut eivät ole tarkoitettuja vain lapsille, vaan tarinat ovat suosittuja myös aikuisten keskuudessa, sillä tarinamuodossa kerrottu viesti ei ole kuulijalle liian suoraviivaista tai räikeää.

Satujen kautta pyritään välittämään eteenpäin myös moraalisia oppeja. Yhteisöllisyys on somalialaisten keskuudessa itsestäänselvyys ja tarinankerrontakin tähtää osittain siihen, että yhteisö muodostaa yhteiset säännöt, joita kaikki noudattavat. Sosiaalinen eriarvoisuus, ystävyyssuhteiden kunnioitus ja rohkeus ovat myös teemoja, jotka nousevat esille somalitarinoissa.

Kilpikonnan kuori

Muinaisina aikoina kilpikonnalla ei ollut kuorta. Eräänä iltana sakaali saapui kilpikonnan luo ja sanoi:

 

”Pedot ovat pitäneet kokouksen ja he ovat päättäneet, että aamunkoitteessa perheeni syö sinut.”

”Oliko Allah läsnä kokouksessa, jossa käännyitte minua vastaan?” kysyi kilpikonna.

”Ei!” sanoi sakaali.

”Sitten mitään ei tule tapahtumaan.” sanoi kilpikonna.

 

Aamunkoitteessa sakaalit tulivat kilpikonnan luo ja näkivät, että iso kuori oli suojannut kilpikonnan vartalon.

Ensimmäisessä tarinassa opetus kerrotaan eläinsadun kautta. Kilpikonnalla on vahva usko Allahiin, jonka se uskoo auttavan hänet pulasta. Luottamus Kilpikonnalla on vahva, kun taas Sakaali ei usko Allahiin, vaan ajattelee saavansa helpon aamiaisen Kilpikonnasta. Aamulla Kilpikonnalle oli kasvanut vahva kuori, jota Sakaalit eivät pysty rikkomaan ja näin usko Allahiin toi Kilpikonnalle turvaa.

Vain pikkusormi on jäljellä

Arraweelolla oli tapana kylpeä kaivossa. Tämä kaivo oli ainoa maassa ja ihmiset tulivat hyvin syrjäisiltä alueilta juomaan kaivon vettä ja juottamaan heidän karjaansa. Arraweelolla oli tapana istua kaivossa useita päiviä.

 

Eräänä päivänä joukko ihmisiä saapui kaivolle kamelikaravaaninsa kanssa. Kamelit eivät olleet juoneet 90:een päivään. Samaan aikaan Arraweelo oli kylpemässä, joten ihmiset istuivat kaivon viereen odottamaan. Useita päiviä kului, mutta Arraweelo vain istui kylvyssä, joten ihmiset sanoivat hänelle:

 

”Ei mene enää kauaa, että kamelimme kuolevat – anna meidän juottaa ne!”

”Olen kohta valmis – vain pikkusormi on jäljellä.” vastasi kuningatar.

 

Mutta kun hän pesi pikkusormeaan, moni kameleista kuoli janoon.

Tarinan opetus on selkeä ja suoraviivainen. Kuningatar Arraweelo oli pikkumainen ja itsekäs. Muut ihmiset silti kunnioittivat häntä ja hoputtivat kuningatarta vasta äärimmäisen hädän hetkellä. Kuningatar ei kuitenkaan välittänyt pyynnöistä, joten kamelit kuolivat janoon. Opetuksena tarinalla on: älä ole itsekäs, vaan ajattele aina yhteisösi parasta. Kameleista olisi saatu paljon hyötyjä yhteisölle, mutta koska ne menetettiin koko yhteisö joutui suurempaan pulaan.

Seuraavassa osassa tehdään vaikea valinta.

Kati, Suomen somalialaisten liiton tiedottaja

---

Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton virallista linjaa.