Huomenna 17. toukokuuta alkaa muslimien ramadan. Se tarkoittaa sitä, ettei auringon nousun ja laskun välissä saa juoda eikä syödä mitään. Ei ottaa yhtä kulausta vettä, tai edes pureskella purukumia. Kokit eivät voi maistaa valmistamaansa ruokaa ravintoloissaan. Ramadanin tarkoitus on lisätä empatiaa köyhiä ja nälkäisiä kohtaan, asettumalla fyysisesti heidän osaansa kuukauden ajaksi. Tämä on mielestäni hyvin konkreettinen tapa osoittaa uskoaan ja todella tuntea se, mitä maailman nälkäiset ja vähäosaiset joutuvat kokemaan. Tämän on pakko lisätä myötätuntoa muita kohtaan; sen sijaan että vain puhuttaisiin näläntunteesta, se koetaan omalla kohdalla.

Näin uskonnon ulkopuolisena olen ihmetellyt ja kysellyt kaikkea maan ja taivaan väliltä ramadanista. Mitä sitten tehdään, jos asutaan esimerkiksi pohjoisessa, jossa aurinko ei laske kuin muutamaksi tunniksi? Helsinginkin alkukesä on valoa tulvillaan, helpompaa olisi tietysti viettää paastoa marraskuun hämäryydessä. Mutta ramadankuukausi lasketaan aina hijra-kalenterin mukaisesti 9. kuukaudeksi, ja joskus se sattuu vuoden aurinkoisimpaan aikaan. Niin, ja pohjoisessa voidaan oppia ottaa Mekasta, tai lähimmästä suuresta muslimikaupungista.

Lapsia ei velvoiteta paastoamaan, eikä sairaita tai raskaana olevia naisia. Jokainen tekee juuri niin kuin itselleen parhaaksi näkee. Lapsia kannustetaan kokeilemaan yhden tai kahden päivän paastoa, ja yllättävän nopeasti siihen pystyy jo varhaisteini-iässä. Paastoa ei juuri jouduta keskeyttämään, mutta jos niin käy, ei sekään ole maailmanloppu. Miksi paastoa pidetään sitten niin ihmeellisenä, ja jopa terveydelle vaarallisena? Uskon, että se johtuu jokaisen ihmisen omasta mukavuudenhalustaan. Työkaverini sanoin ramadanin noudattaminen ei voi olla terveydelle haitallista, koska sitä on noudatettu jo satojen vuosien ajan, kymmenien miljoonien ihmisten kohdalla. Sen on todistettu jopa olevan hyväksi terveydelle. Ja ei ramadan mitään pelkkää kieltäytymistä tai kurjuutta ole; iltaisin auringon laskeuduttua, koko perhe kerääntyy yhteisille iftar-aterioille. Ja emme voi unohtaa ramadanin päättävää Eid-juhlaa!

Hyvää ramadania kaikille!

Jenni Juvonen, Suomen somalialaisten liiton SORA -hankkeen koordinaattori

---

Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton virallista linjaa.