Usein toivomme, että elämä on mutkatonta ja helppoa. Todellisuus on kuitenkin värikkäämpää, elämä yllättää kaikenmoisilla ilmiöillä, mutkilla ja mäillä. Mieltä askarruttavammiksi arjen ongelmat ja haasteet muodostuvat kenties silloin, kun niiden äärellä on vanhempana.
Vanhempana usein haluaisi suoda lapselleen arjen ilman huolia ja murheita, suojelemisentarve on kovin luonnollinen ja tapahtuu joskus aika huomaamattakin. Lasta kuuluukin suojata haitallisilta asioilta ja kokemuksilta ja pohtia millaisia palasia haasteista minkäkin ikäinen lapsi voi ottaa vastaan.
On kuitenkin väistämätöntä että, elämässä tulee eteen vaikeita asioita. Siksipä on tarpeen erottaa haitalliset ja tavalliseen elämään liittyvät vaikeat asiat toisistaan. Lapsi ja nuori tarvitsee kokemuksia haasteista, ongelmista ja erityisesti kokemuksen niistä selviämisestä. Monipuoliset elämänkokemukset kasvattavat pärjäävyyttä, resilienssiä. Tämä ajatus voi lievittää vanhemmuuteen liittyviä paineita ja täydellisyyteen pyrkimystä. Vanhemman tehtävänä ei olekaan luoda esteetöntä polkua vaan kulkea vierellä mutkissa, neuvoa kivikkojen ylittämisessä ja tuulisella säällä pärjäämisessä.
Tilastokeskuksen mukaan noin joka neljäs Suomessa rekisteröity ensimmäinen avioliitto päättyy eroon. Pienten lasten perheitä ero koskettaa yhä useammin. Kaikessa haasteellisuudessaan ero voi elämänkokemuksena ja yhteisesti käsiteltynä olla kokemus, josta selvitään yhdessä. Lapsi tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia ja mahdollisuutta puhua kokemuksestaan ja tunteistaan. Kun vanhemman oma elämä on myllerryksessä eron myötä, voimavarat voivat olla vähissä. Tällöin voidaan kääntyä opettajan, päiväkodin työntekijän tai harrastuksen ohjaajan puoleen, he voivat nousta tärkeään asemaan lapsen tukijana, turvallisena aikuisena. Lapsen arjesta voi myös tunnistaa muita häntä suojaavia tekijöitä, kuten toistuvat rutiinit, ystävät, välittävät aikuiset, yhdessä oleminen, turvallisuuden tunteen luominen.
Vaikeista asioista puhuminen voi tuntua hankalalle, vanhempi voi vahvasti kokea suojaavansa lasta jättämällä kertomatta niitä. Lapsi monesti aistii vanhemman huolen ja muuttuneen käyttäytymisen. Tukea ja apua vaikeista asioista keskustelemiseen kannattaa hakea. Voi myös lähteä pikkuhiljaa, lapsen ehdoilla harjoittelemaan oman perheen tapaa keskustella vaikeista ja iloisista asioista, tunteista ja tunteiden näyttämisestä. Yhdessä, perheenä erilaisten tilanteiden ja asioiden kohtaaminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Varsinkin lapselle se luo turvaa ja tunteen siitä, että yhdessä olemme vahvempia.
Jenni Tolvanen
Päällikkö
Perheet ja Mielenterveys -yksikkö
MIELI Suomen Mielenterveys ry