Samanlaiset mahdollisuudet nuorille (SAMANU) -hankkeen 23.5.2026 Turussa järjestämässä paneelikeskustelussa tarkasteltiin syrjäytymistä, jengiytymistä ja nuorten hyvinvointia eri näkökulmista. Keskustelijoina olivat yleisen ja aikuiskasvatustieteiden maisteriopiskelija Maryama Abdi, Lounais-Suomen poliisin ennalta estävän yksikön poliisikoordinaattori Reetta Vainio sekä Diakonissalaitoksen UNIT-palvelun valmentaja Hamze Ahmed. Keskustelua moderoi Turun yliopiston väitöskirjatutkija Mona Abdullahi.

Kuten moderaattori alusti, keskustelun lähtökohtana ei ollut syyllisten etsiminen, vaan yhteiskunnan rakenteiden ja niiden sokeiden pisteiden tarkastelu. Nuorten haasteiden ratkaisemisessa on tärkeää ymmärtää niitä tekijöitä, jotka lisäävät ulkopuolisuuden kokemuksia ja vaikeuttavat nuorten kiinnittymistä yhteiskuntaan.

Syrjäytyminen alkaa usein luultua aiemmin

Paneelissa muistutettiin, että syrjäytymisen ensimmäiset merkit voivat näkyä jo peruskoulun alkuvuosina. Poissaolot koulusta, vetäytyminen perheestä tai vanhemman tietämättömyys siitä missä nuori liikkuu ja keiden kanssa, voivat olla merkkejä siitä, että nuori tarvitsee enemmän tukea.

Varhaisella puuttumisella on suuri merkitys. Mitä aikaisemmin nuoren tilanteeseen kiinnitetään huomiota, sitä paremmin mahdollisiin ongelmiin voidaan vaikuttaa.

Nuoret haluavat kuulua johonkin

Yksi keskustelun keskeisistä havainnoista oli, että jengiytymisen taustalla on usein samoja inhimillisiä tarpeita kuin muussakin yhteisöllisyydessä: tarve tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi.

UNIT-palvelun näkökulmasta monet rikoksiin ajautuneet nuoret ovat etsineet paikkaa, jossa heitä kuunnellaan ja jossa he voivat kokea olevansa merkityksellisiä. Ryhmä tarjoaa parhaimmillaan luottamusta, vastuuta ja arvostusta – mutta väärässä ympäristössä nämä tarpeet voivat ohjata nuorta haitallisiin valintoihin.

Somalialaistaustaisilla nuorilla tähän voi liittyä myös kokemus kahden maailman välissä elämisestä. Nuori voi kokea, ettei kuulu täysin vanhempiensa kulttuuriin mutta ei myöskään ympäröivään yhteiskuntaan. Tällöin kuulumisen tarve korostuu entisestään.

Kodin merkitys on korvaamaton

Paneelissa korostettiin toistuvasti vanhempien merkitystä nuoren elämässä. Vaikka koululla ja viranomaisilla on tärkeä rooli, vastuu nuoren kasvatuksesta kuuluu ensisijaisesti vanhemmille.

Vanhemman ei tarvitse tietää kaikkea nuoren elämästä, mutta hänen tulisi olla aidosti kiinnostunut siitä. Keskusteluyhteyden ylläpitäminen on tärkeää myös silloin, kun kaikki näyttää ulospäin olevan hyvin. Usein ongelmat alkavat kasvaa silloin, kun yhteys nuoren ja vanhemman välillä heikkenee.

Keskustelussa nousi esiin myös johdonmukaisen kasvatuksen merkitys. Nuoren on helpompi toimia sääntöjen mukaan, kun hän tietää, mitä häneltä odotetaan ja mitä erilaisista valinnoista seuraa. Tyhjät lupaukset ja uhkaukset vain hämmentävät nuorta.

Kodin ja koulun yhteistyö on tärkeä suojaava tekijä

Koulun ja kodin välinen yhteistyö nähtiin yhtenä tärkeimmistä nuorta suojaavista tekijöistä. Vanhempia kannustettiin pitämään aktiivisesti yhteyttä opettajiin ja hyödyntämään koulun tarjoamaa tukea. Kielellisissä haasteissa vanhempia auttavat koulujen monikieliset ohjaajat.

Samalla keskustelussa tunnistettiin, että monet maahanmuuttajataustaisista perheistä kokee viranomaisiin liittyvää epäluottamusta tai pelkoa. Taustalla voi olla kieli- ja kulttuurieroja sekä aiempia huonoja kokemuksia. Siksi yhteistyö viranomaisten ja yhteisöjen välillä on ehdottoman tärkeää luottamuksen rakentamiseksi.

Syrjäytyminen ei ole sama asia kuin jengiytyminen

Yleisön kysymyksissä nousi esiin tärkeä huomio: suomalaisnuorten syrjäytymisestä puhuttaessa keskustelu keskittyy usein yksinäisyyteen tai mielenterveyteen, kun taas maahanmuuttajataustaisten nuorten kohdalla huomio kohdistuu helposti jengiytymiseen.

Panelistit muistuttivat, että syrjäytyminen voi ilmetä monin eri tavoin. Jengiytyminen on yksi mahdollinen seuraus, mutta ei synonyymi syrjäytymiselle. Syrjäytymistä voi tapahtua myös perheestä, yhteisöstä, koulutuksesta tai työelämästä.

”It takes a village”

Paneelikeskustelun ehkä tärkein viesti oli, että nuorten hyvinvointi rakentuu yhteistyössä. Nuori tarvitsee vanhempia, koulua, viranomaisia, järjestöjä ja yhteisöjä. Ennen kaikkea nuori tarvitsee kokemuksen siitä, että hänet nähdään ihmisenä eikä ongelmana.

Kun nuori kokee kuuluvansa johonkin, hänen mahdollisuutensa löytää oma paikkansa yhteiskunnassa vahvistuu. Juuri siksi keskustelua nuorten hyvinvoinnista, osallisuudesta ja tulevaisuudesta on tärkeää jatkaa yhdessä.