Abdifatah Khalif on 18- vuotias, Järvenpäässä syntynyt ja nykyään Vantaan Myyrmäessä asuva nuorukainen. Suuri yleisö ei hänen nimeää ainakaan vielä tunne, mutta tuo saattaa hyvinkin olla muuttumassa. Hän on nimittäin thainyrkkeilyn nuorten ja alle 57-kiloisten miesten Suomen mestari.

Abdifatah aloitti lajin vasta kolme vuotta sitten, eikä hänellä ollut urheilutaustaa mistään muustakaan lajista. Sitäkin silmälläpitäen hänen kehityksensä on ollut huimaa. Alunperin tarkoituksena oli vain hankkia itsepuolustustaitoja, mutta laji vei nopeasti mennessään. ”Laji on vaan niin siisti!” Abdifatah kertoo. ”Joka treenikerralla innostuin siitä vain enemmän ja enemmän”.

Alkuun vanhemmat olivat tyytyväisiä, että pojalla oli harrastus. Otteluvaiheeseen siirryttäessä heräsi heissä huoli lajin vaarallisuudesta. Nyt he ovat kuitenkin poikansa suurimpia kannustajia.

Nuoren urheilijan arki on varsin vauhdikasta – kiireisenä hänet pitää myös koulunkäynti. Koulun jälkeen on treenejä, jotka kestävä jopa 2,5 tuntia. Ruokavalioonkin täytyy kiinnittää huomiota. Tämä määräytyy pitkälti sen mukaan, mihin painosarjaan tähtää. Avainsanat ovat monipuolisuus ja säännöllisyys. Riittävä lepokin on tärkeää treeniohjelmassa, johon virallisten treenien lisäksi kuuluu omatoimista harjoittelua, lenkkeilyä ja lihaskunnon ylläpitoa. Aikataulujen tasapainottaminen on myös jotain, jonka  Abdifatah on joutunut opettelemaan  – väliin kun se vapaa-aika ja kavereiden näkeminen jää todella vähiin.

Abdifatah on kiitollinen perheensä ja kaveripiirinsä tuesta. Suurimmaksi motivaation lähteekseen hän mainitsee onnistumisen tunteet ja seuransa (Combat Academy of Finland) valmentajan tsempin.

Abdifatahin tavoitteet ovat korkealla. Hän haluaa päästä ottelemaan ammattilaistasolla ja haaveissa siintää maailmanmestaruus. Urheilun ulkopuolella häntä kiinnostaa ura turvallisuusalalla ja seuraavaksi hän aikookin jatkaa opintojaan ammattikorkeakoulussa.

Kunnianhimoa ja sinnikkyyttä tältä mieheltä selvästi löytyy. Ja selkärankaa. Abdifatah tiedostaa,  että Suomen mestarina hän on monelle esikuva ja hän onkin pohtinut asiaa ja sen tuomaa vastuuta. ”Kyllä minun on oltava varovainen sen suhteen, millaisen kuvan itsestäni annan”, hän miettii. ”Olla esimerkkinä muille nuorille”.

Millaisen viestin hän sitten haluaa esimerkillään antaa? Vastaus Abdifatahilla on valmiina: ”että ikinä ei kannata luovuttaa!”

Hän hiljenee hetkeksi ja jatkaa:”haluan myös tehdä perheeni ylpeäksi. Ja somalialaisyhteisön.”