”Sun pitäs laihduttaa!” ”Miksi haluat kaikki raiskaajat tänne?” ”V***n suvakki!” ”Oot ruma!” ”Mee matkoihis, et kuulu tänne!” ”Kuole pois!”

Niin – onko asiat tosiaan näin? Pitäisikö kuitenkin kääntää kelkka? Onko kaikki turvapaikanhakijat ja pakolaiset tosiaan raiskaajia? Olenko niin lihava ja ruma, että minun kuuluisi vain kuolla pois?

Kuulostaa aika rajulta. Mutta tällainen viha on arkea. Rumien sanojen toistelu ja käsittämättömien asioiden toivominen muille ihmisille on muodostunut osaksi sananvapautta. Tai ainakin sen käsitettä. Itse en pysty ymmärtämään missä kohtaa hyvissä käytöstavoissa sanotaan, että voi huutaa kadulla toiselle toivoen tämän kuolemaa. Vähemmästäkin mielenterveys kärsii – ja sen suojelemiseksi sitä sitten vaikka suunnittelee kotimatkan kiertoreittiä pitkin, ettei joutuisi kulkemaan vilkkaimman kadunkulman kautta ja kuulemaan syytöksiä ja huuteluja.

Poliisi määrittelee vihapuheen suhdetta sananvapauteen seuraavasti:

”Sananvapauden piiriin eivät kuulu ainoastaan sellaiset tiedot tai mielipiteet, jotka otetaan vastaan mielellään tai joita pidetään harmittomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaiset, jotka koetaan esimerkiksi järkyttävinä, häiritsevinä tai epämiellyttävinä.

Suomen lainsäädännössä ja erilaisissa kansainvälisissä sopimuksissa sananvapauden käyttöä kuitenkin rajoitetaan niin, ettei sananvapauden turvin sallita muiden perusoikeuksien tai ihmisarvon loukkaamista. Rikoslaissa sananvapautta on rajattu muun muassa säätämällä kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan rangaistaviksi teoiksi. Näin ollen rangaistava vihapuhe on myös viharikos.”

Kuitenkin vihapuheen merkitys mielenterveyteen on jäänyt mielestäni taka-alalle. Vaikka mielenterveyden ja vihapuheen aihepiireistä puhutaan erikseen, niiden linkittyminen toisiinsa on merkittävä seikka, joka pitää huomioida.

Mielenterveysongelmista on puhuttu mediassa lähiaikoina:

1. Kiusaamisen yhteydestä mielenterveysongelmiin tutkittiin Ylen uutisessa alku vuodesta (9.1.2019)
2. ”Somaliyhteisö jää avun ulkopuolelle”, todettiin Länsiväylän artikkelissa (22.1.2019).
3. THL ja TEM ovat ovat tuottaneet laajan koulutuskokonaisuuden pakolaisten mielenterveydestä ja hyvinvoinnista (25.1.2019).
4. Vahvistamon blogissa käsiteltiin äidinkielen merkitystä mielenterveydelle (1.2.2019).

Ja tässä vain muutama esimerkki.

Kun toistuvasti kuulee jonkun sanovan, että olet ruma, et kuulu tänne tai toivoisin, että kuolisit – alkaa ihmismieli uskoa noihin sanoihin helposti itsekin. Jos vielä ajatellaan, että olet turvapaikanhakija, joka on saapunut kylmään, pimeään ja tuntemattomaan maahan apua hakien ja kuulet sekä kadulla, että netissä vihapuhetta (vedoten sananvapauteen), ei ole ihme, että masennut ja uppoat syvälle mustaan mielenterveysongelmien kuiluun.

Yksiselitteisiä eivät nämäkään asiat ole, ja usein moni asia vaikuttaa vaikka siihen masennuksen syntyyn. Haluan silti korostaa, että vihaisten sanojen kuuleminen toistuvasti ei ainakaan edesauta integroitumista ja halua tutustua uuteen maahan ja sen kulttuuriin. Tai työllistymiseen. Tai opiskeluun. Apua on vähän saatavilla, eikä niitä auttamisen paikkoja ole helppo tunnistaa. Vihapuhe sen sijaan on.

Kati Ruohonen, Suomen somalialaisten liiton tiedottaja

---

Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Suomen somalialaisten liiton virallista linjaa.